Alice Miller

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alice Miller
Alicja Englard
Henkilötiedot
Syntynyt12. tammikuuta 1923
Piotrków Trybunalski, Łódźin voivodikunta, Puola
Kuollut14. huhtikuuta 2010 (87 vuotta)
Saint-Rémy-de-Provence, Ranska
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja Heinrich Barth
Tutkimusalue psykologia
Aiheesta muualla
Kotisivu

Alice Miller (alk. Alicja Englard; 12. tammikuuta 1923 Piotrków Trybunalski, Łódźin voivodikunta, Puola – 14. huhtikuuta 2010 Saint-Rémy-de-Provence, Ranska) oli psykologi ja kirjailija, joka keskittyi työssään lasten kaltoinkohteluun ja sen aikuisiässä ilmeneviin seurauksiin.[1]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alicja Englard syntyi assimiloituneeseen juutalaisperheeseen. Perhe muutti Keski-Puolan Piotrków Trybunalskista sittemmin Varsovaan, jossa tytär kirjoitti ylioppilaaksi 17-vuotiaana vuonna 1940. Natsien miehitettyä Varsovan syyskuussa 1939 perhe joutui vuotta myöhemmin perustettuun Varsovan gettoon, mutta Alicja onnistui pääsemään getosta ja asettumaan väärän henkilöyden turvin asumaan Varsovan ns. arjalaisiin kaupunginosiin erään kristityn perheen hoiviin. Hän kävi silloin tällöin salaa getossa viemässä ruokaa perheelleen mutta ei pystynyt estämään heidän surmaamistaan. Itse hän selvisi hengissä sekä piileskelystä että vuonna 1944 puhjenneesta Varsovan kansannoususta.[2]

Sotavuosina hän opiskeli kirjallisuustiedettä ja filosofiaa Varsovan salaisessa yliopistossa (puol. Tajny Uniwersytet Warszawski) ja sodan päätyttyä Łódźin yliopistossa.

Psykologina ja kirjailijana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsiläisten sodanjälkeisen avustusohjelman turvin hän saattoi muuttaa Baseliin vuonna 1946. Hän väitteli filosofian, psykologian ja sosiologian tohtoriksi Baselin yliopistossa vuonna 1953. Tänä aikana hän meni naimisiin ja muutti nimensä Alice Milleriksi.

Alice Miller opiskeli ja työskenteli psykoanalyysin parissa seuraavat 20 vuotta, kunnes 1973 alkoi kirjata ylös ajatuksiaan lapsen psykologisesta kehittymisestä. Hänen kolme ensimmäistä kirjaansa julkaistiin 1980-luvun taitteessa. Niissä hän toi tärkeimmän panoksensa mustasta pedagogiikasta (saks. schwarze Pädagogik) käytyyn keskusteluun.[3]

Vuonna 1979 Miller lopetti psykoanalyysin harjoittamisen ja jatkoi työtään kirjoittamisen ja opettamisen parissa.[2]

Vuonna 1986 Miller oli elämäntyönsä perusteella ehdolla Janusz Korczakin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Vuonna 1988 Miller erosi psykoanalyyttisesta yhdistyksestä ja sen sveitsiläisestä jäsenjärjestöstä, koska oli tullut siihen tulokseen, että psykoanalyysi on rakennettu estämään potilaan lapsuuden aikaisten traumojen emotionaalinen (tunteiden tasolla tapahtuva) kohtaaminen. Millerin mukaan analyysin rakenne pohjautuu siihen, että Sigmund Freud ei koskaan uskaltanut itse kohdata omaa traumaattista menneisyyttään ja näin hänen oli pakko estää se potilailtaankin.[4][5][6]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alice Millerin puoliso oli puolalaissyntyinen sosiologi Andrzej (Andreas) Miller (26. toukokuuta 1923 – 24. heinäkuuta 1999). Pariskunnalla oli kaksi lasta.[4] Avioliitto päättyi eroon 1960-luvun puolessavälissä.

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lahjakkaan lapsen tragedia ja todellisen itseyden etsintä (Das Drama des begabten Kindes und die Suche nach dem wahren Selbst, 1979). Suomentanut Tuulikki Lahti, 1984.
    • Uusi laitos: Lahjakkaan lapsen draama ja todellisen itseyden etsintä (Das Drama des begabten Kindes und die Suche nach dem wahren Selbst. Eine Um- und Fortschreibung, 1996). Suomentanut Mirja Rutanen, 1996.
  • Alussa oli kasvatus. Kätketty julmuus ja väkivallan juuret (Am Anfang war Erziehung, 1980). Suomentanut Mirja Rutanen, 1985.
  • Älä huomaa. Muunnelmia paratiisiteemasta (Du sollst nicht merken: Variationen über das Paradies-Thema, 1981). Suomentanut Mirja Rutanen, 1986.
  • Karkotettu tieto. Suomentanut Oili Suominen, 1989.
  • Murra vaikenemisen muuri. Suomentanut Leena Vallisaari, 1991.
  • Lapsuuden kuvia. Suomentanut Eija Kämäräinen, 1986.
  • Kätketty avain. Suomentanut Mirja Rutanen, 1989.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Heidi Sommar: Alice Miller oli aina lapsen puolella Yle. 23.08.2013.
  2. ↑ a b Maya Sela: The Trauma of a Gifted Child Whose Mother Was Alice Miller Haaretz. 10. huhtikuuta 2018.
  3. ↑ Profile of Alice Miller alice-miller.com.
  4. ↑ a b Sue Cowan-Jenssen: Alice Miller obituary The Guardian. 31. marraskuuta 2010.
  5. ↑ Alice Miller: Murra vaikenemisen muuri. Suomentanut Leena Vallisaari. WSOY, 1991. ISBN 951-0-16981-1
  6. ↑ Alice Miller: Karkotettu tieto. Suomentanut Oili Suominen. WSOY, 1989. ISBN 951-0-15567-5

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Miller, Martin: Das wahre „Drama des begabten Kindes“: Die Tragödie Alice Millers. Freiburg: Kreuz-Verlag, 2013. ISBN 978-3-451-61168-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alice_Miller&oldid=22560682”